Tietokonepelit

Ylen päätös näyttää telkkarissa Counter Striken finaali nosti odotetusti mielensäpahoittajien paskamyrskyn. Luulin jotenkin, että tämä tietokonepelaaminen-mädättää-aivot-ja-pilaa-nuorison -asenne olisi jäänyt jo jonnekin 90-luvulle. Ei näköjään. Vanhemman ikäpolven tunkkaiset asenteet puskevat läpi edelleen (on hieman huvittavaa kun joutuu puhumaan tietokonepelien vastustajista “vanhempana ikäpolvena”, vaikka oma mittari lähenee neljääkymmentä…). Peliverkkareiden repiminen tuntuu omasta

Olen pelaillut parin viikon aikana satunnaisesti Titanfallia. Kerron heti alkuun, että se on viimeistelty, hyvä peli. Se on sellainen kuin Call of Dutyn alkuperäisiltä tekijöiltä voisi olettaakin. Kontrollit toimivat, bugeja ei juurikaan ole ja kaikki on kaunista. Pelimekaniikassa ei ole ikäviä yllätyksiä. Pelin parhaimpia ominaisuuksia on tietenkin mech- anteeksi titaanit,

Facebookissa kiertää meemi, jossa pitää listata 15 tärkeintä peliä asiaa tarkemmin miettimättä. 1. World of Warcraft: peliaika on varmaan 1–2 vuotta. Tunnen edelleen vanilla-WOW:n kartat ja paikat paremmin kuin Turun keskustan. En uskalla asentaa clienttia, kun pelkään jääväni uudestaan koukkuun. 2. Golden Axe: tästä alkoi värillisen tietokonegrafiikan aikakausi

I finally got back to gold league. I had some pretty nice games yesterday, but after hitting gold, I got cheesed more than when I was in bronze league. ;D It is obvious that I need to refine my builds more, specially the timings and scouting. From economy standpoint I

I started playing StarCraft 2 again last week and got my ass handed to me on a silver platter. I obviously can’t compete against all those youngsters who have too much time and energy drinks on their hands. I need a plan. This time I decided to learn just