“Tarvitsin kipeämmin Jannea kuin lepoa.”

Minulla kesti pitkään tajuta, mitä asiakkaani oikeastaan ostavat. Asia kirkastui kivasti, kun asiakas tuli hieman kipeänä tapaamiseen ja tokaisi:

“Tarvitsin kipeämmin Jannea kuin lepoa.”

Vaikka asiakkaat ostavat minulta esimerkiksi Äkkilähtöjä, Täyskäännöksiä ja Taskuhallitus®-palvelua, ne ovat vain todellisen työn taikinakuorta. Asiakkaat ostavat minulta todellisuudessa tukea, neuvoja ja erityisesti selkeyttä ja priorisointia.

Yrittäjien ja johtajien elämä on stressaavaa. Päätöksiä täytyy puskea joskus liukuhihnalta riippumatta siitä, millaiset pohjatiedot tilanteessa kulloinkin on. Se kuormittaa erityisesti silloin, kun päätöksiä joutuu tekemään yksin ja uudessa tilanteessa. Tällöin on superarvokasta, jos pystyy keventämään omaa kuormaansa keskustelemalla ulkopuolisen kanssa. Priorisointi auttaa keskittämään energiaa, ja stressi lievenee kuin itsestään.

Noudatan priorisoinnissa viisiportaista mallia, jota sinäkin voit käyttää työssäsi.

1) Kokonaiskuvan kristallisointi

Aivan ensimmäiseksi vedän yhteen käsiteltävän asian mahdollisimman selkeästi. Mitä monimutkaisempi asia, sitä kriittisempää on kristallisoida ongelman ydin selkeäksi lausumaksi. Tässä vaiheessa täytyy punnita yrityksen ja yrittäjän tilanne, miltä asiat näyttävät, miten ne oikeasti ovat ja mitä todistusaineistoa on erilaisten näkökulmien tueksi. Mitä selkeämmin tilanteen pystyy toteamaan, sitä helpompi on miettiä erilaisia päätösvaihtoehtoja.

2) Päätösvaihtoehtojen punnitseminen

Se ei tietenkään vielä riitä, että vetää asiat yhteen. Seuraavaksi täytyy miettiä, mitä konkreettisia vaihtoehtoja tilanteessa oikein on. Jos vaihtoehtoja ei ole, sekin on tärkeä havainto. Jos mitään ei ole tehtävissä, täytyy miettiä, miten seurauksiin varaudutaan. Päätösvaihtoehdot on tiivistettävä maksimissaan kolmeen vaihtoehtoon, jotta asiakas voi tehdä aidon valinnan niiden välillä. Tässä ulkopuolisesta on merkittävä apu, koska asiat saa helpommin oikeaan perspektiiviin.

3) Aikaikkunan hahmottaminen

Kaikilla asioilla on oma aktiivinen aikaikkunansa. Tehtävänäni on tuoda tarvittaessa esille päätösten aikakriittisyys. Jos esimerkiksi joku asia täytyy tehdä nyt ja toinen vasta kuukausien kuluttua, on turhaa yrittää tarpeettomasti pakottaa niitä samaan päätöksentekohetkeen. Tämä vaihe on erityisen tärkeä, koska kriisien keskellä yrittäjän omat mietteet menevät helposti muusiksi. Stressin kasautuessa asiat sotkeutuvat toisiinsa eikä syitä oikein erota seurauksista. Kun asiat priorisoi aikajärjestykseen, energiaa vapautuu murehtimisesta toteutukseen.

4) Resurssien rajaaminen

Seuraavaksi arvioidaan käytettävissä olevat resurssit. Onko yrittäjällä energiaa päätösten läpiviemiseksi? Onko yrityksellä kassaa, joka mahdollistaa tehtävät toimenpiteet? Onko yrityksessä riittävästi osaamista päätöksen toteuttamiseen? Jos ei, voidaanko sitä hankkia helposti muualta? Onko siihen aikaa ja varaa? Nämä ovat kaikki olennaisia asioita. Jos yrittäjällä ei ole virtaa eikä rahaa, olisi suorastaan epäeettistä suositella sellaista ratkaisua, joka katkaisisi joko yrittäjän selän tai kassan.

5) Punaisten linjojen vetäminen

Viimeiseksi mietin aina, miten asiat voidaan hoitaa mahdollisimman riskittömästi. Onko jotain sellaisia päätöksiä, joista voidaan vielä tulla turvallisesti takaisin? Tapahtuuko jotain peruuttamatonta, jos valitaan joku vaihtoehdoista? Onko joku asia, jonka tekeminen edistäisi useampaa päätöstä sulkematta silti tarpeettomasti ovia?

Vasta tässä vaiheessa uskallan suositella yrittäjälle vaihtoehtoja. Vaikka annankin mielelläni neuvoja ja mielipiteitä, yrittäjä tai johtaja tekee päätökset tietenkin lopulta itse. Oma roolini ei ole viisastella jostain norsunluutornista, vaan nostaa yrittäjää arkisten pierupilvien yläpuolelle, jotta yrittäjä itse näkisi maiseman laajemmin – ja voisi sitten päättää, mihin suuntaan haluaa mennä.

Tässä ei ole tietenkään kaikki olennainen. Sillä on esimerkiksi merkitystä, miten neuvoni annan. En voi vain töksäyttää asioita, vaan ihmisen täytyy ensin kokea tulleensa kuulluksi ja nähdyksi. Työni on oikeastaan 90 % aktiivista kuuntelemista ja loput neuvojen antamista priorisoinnin kautta.

Tavoitteena ei ole tehdä täydellisiä päätöksiä, vaan välttää paskojen päätösten tekeminen.