Tästä tiedät, että työntekijäsi on karkaamassa kilpailijalle

Jokainen aikuinen tietää, että lapsen kasvaessa esiteiniksi hänestä tulee rasittava ja riidanhaluinen. Murrosiän puhjetessa täyteen loistoonsa nuoren halu itsenäistyä ilmenee sääntöjen rikkomisena, auktoriteettien haastamisena ja ihan geneerisenä perseilynä.

Mutta tiesitkö, että tällä käytöksellä on evolutiivinen funktio?

Ihminen on pesäviipyinen laji, eli lapset syntyvät täysin avuttomina ja tarvitsevat aikuisten suojelua hyvin pitkään. Jossain kohtaa lapsi kuitenkin kasvaa fyysisesti aikuisen tasolle ja on valmis kohtaamaan maailman brutaaliuden omin voimin. Murrosikä, tai tutummin murkkuikä, on siis luonnon tapa paimentaa pennut pesästä pihalle.

Tällä käytöksellä on mielenkiintoinen yhtymäkohta työelämään. Olen nimittäin tunnistanut selkeän käytösmallin mistä huomaa, milloin työntekijä on tekemässä lähtöä.

Kutsun vaihetta työntekijän mulkkuiäksi.

Vaiheen tunnistaa siitä, että normaalisti hyvin tai neutraalisti käyttäytyvä työntekijä alkaa perseillä ensin pienissä ja sitten isommissa asioissa. Tyypillisesti käytös muuttuu huonompaan suuntaan ja pahimmillaan työntekijästä tulee jopa riidanhaluinen. Työteho laskee, mieliala heikkenee ja naama on kurtussa koko ajan. Erityisen outoa käytöksestä tekee se, että jos työntekijä on kritisoinut jotain epäkohtaa ja epäkohta korjataan, työntekijä saattaa alkaa valittaa siitäkin. Siinä menee lähiesimieheltä sormi helposti suuhun, kun tuntuu, että mikään korjausliike ei miellytä.

Tätä vaihetta ei tule sotkea hetkelliseen työmotivaation tippumiseen tai yksittäisiin tapauksiin. Kyseessä on yleensä viikkoja tai jopa kuukausia kestävä ja paheneva käyttäytymiskierre. Sen muita tunnusmerkkejä ovat ärtyisyys, epälooginen suhtautuminen tehtyihin parannuksiin, työtehon tippuminen, lisääntynyt valittaminen ja negatiivinen suhtautuminen muutoksiin. Kohteena on yleensä lähiesimies, mutta käytöksen uhriksi joutuvat muutkin.

Nyt tulee se olennainen pointti: käytös on harvoin tahallista tai edes tiedostettua.

Toki, jos esimies on ollut mulkero, se voi aktivoida työntekijän lähtöaikeet. Mulkkuikä alkaa kuitenkin yleensä silloin, kun työntekijä haluaa vaihtaa työpaikkaa, mutta ei oikeastaan haluaisi. Jos pöydällä on uraa edistävä työtarjous tai uusi mielenkiintoinen duuni melkein samalla palkalla, työntekijä haluaa lähteä. Samalla lähteminen pelkästään itsestä riippuvista syistä ei tunnu kivalta ja pahimmillaan se voi tuntua muun tiimin pettämiseltä. Niinpä aivot alkavat keksiä alitajuisesti nykyisestä työpaikasta ongelmia, jotka eivät ole välttämättä edes häirinneet aikaisemmin.

Joskus tilanne kärjistyy jopa niin pitkälle, että omalla käytöksellä yritetään provosoida lähiesimiehestä ulos negatiivinen reaktio. Sen perusteella sitten voi vakuutella itselleen, että lähteminen on ainoa oikea ratkaisu. Lähtemisestä tulee henkisesti helpompaa, kun syyn voi mielessään kipata lähiesimiehen niskoille.

Vaikka vaihe on valitettava, se on kuitenkin tärkeä vaihe työntekijän uralla. Onneksi tilanne yleensä helpottaa siinä vaiheessa, kun työntekijä lentää pesästä.

Kuten murkkuiässä, myös mulkkuiässä olisi hyvä ainakin yrittää olla polttamatta siltoja takanaan. Kun savu on laskeutunut ja uusi normaali on saavutettu, olisi hyvä olla vielä jossain määrin hyvissä väleissä.