Tätä työnhakijalle ei työkkärissä kerrota
Kirjoitus sisältää karua kieltä ja paheksuttavaa pelottelua. Ahmi omalla vastuullasi.
Tämän kirjoituksen kirvoittajana on yrittäjäkollegan avautuminen. Yrittäjä kiroili, kun firmaan oli taas hakenut epämääräisiä tyyppejä töihin. Tarina oli se tavallinen: ollaan halukkaita tulemaan töihin kovalla palkalla ja hyvällä tittelillä, mutta myynti ei oikein maistu, eikä toisaalta arkipuurtaminenkaan ole arvolle sopivaa aherrusta. Palkkatoivomuksetkin olivat tietty ison ICT-yrityksen hintahaarukassa, ja edelliset työnantajatkin muistettiin haukkua ensimmäisellä tapaamiskerralla. Laatulöytöjä siis kaikin puolin. Ei ihme, että pampulla pullotti ohimosuoni hukatun ajan takia.
Paljastan nyt salaisuuksia, jotka saattavat pelastaa urasi. Jos sisäistät kirjoituksen kokonaisuudessaan, sinulla ei ikinä tule olemaan vaikeuksia saada tai pitää työtä.
Lähdetään perusasioista.
Firma on olemassa siksi, että omistajat saisivat siitä rahaa tai muuta hyvää (tässä kohtaa tyypillinen työnhakija lakkaa lukemasta). Yritykseen liittyy aina jonkinlainen tuotto-odotus, eli yrityksen täytyy generoida massia omistajilleen. Tämä on tietenkin kauhea vääryys, mutta lähdetään nyt ainakin hetki olettamuksesta, että kukin saa sijoittaa omat rahansa mihin haluaa. Jos yritykseen sijoitettu raha tuottaa huonommin yrityksessä kuin pankkitilillä, yritystä ei kannata pyörittää. Ja mikäli rahaa ei juuri nyt irtoa, siihen täytyy olla tulevaisuudessa selkeää potentiaalia.
Yritys tuottaa rahaa silloin, kun maksavalta osapuolelta (yleensä asiakas) saadaan enemmän rahaa kuin mitä tuotteen tai palvelun tekemiseen menee. Jokaisen ihmisen täytyy tuoda arvontuotannon ketjuun enemmän kuin mitä siitä vie. Ja luonnollisesti, jos joukossa on tuotteita, ihmisiä tai osastoja jotka poraavat yhteisen botskin pohjaan reikiä, ei tarvitse olla kummoinenkaan Sherlock ymmärtääkseen mistä seuraava leikkuri liipaisee.
Rahaa saa siis viivan alle kärjistettynä kahdella tavalla: rahaa täytyy virrata firmaan sisälle mahdollisimman paljon ja sitä täytyy virrata ulos mahdollisimman vähän. Ammattilaisen kannalta tämä tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että yrityksessä tarvitaan vain kahdenlaisia ihmisiä:
- sellaisia, jotka myyvät yrityksen tuotteita ja palveluita (markkinoijat ja myyjät) ja
- sellaisia, jotka huolehtivat siitä että myydyt työt tai palvelut tehdään kannattavasti (töiden tekijät ja töiden ohjaajat).
Tylysti sanottuna kaikki muut ovat vain tarpeetonta läskiä, josta hankkiudutaan eroon ensimmäisen kassakarikon kohdalla. Ainoastaan pahimmanlaatuinen masokisti kasaa itselleen lisää ongelmia palkkaamalla uusia verkonpainoja.
Jos tuot viivan alle enemmän kuin sieltä viet, työnantaja yleensä myy mieluummin lastensa lempilelutkin kuin päästää sinusta irti. Jos taas et halua kuulua kumpaankaan ryhmään, kannattaa pitää CV päivitettynä — tai perustaa oma yritys.