Tulevaisuudessa auton omistaminen on yhtä tyhmää kuin nytkin

Olen vältellyt ajamista kuin ruttoa, koska 1) en pidä itseäni kovin hyvänä kuskina ja 2) en pidä autoista kaiken sen vaivan vuoksi. Olen saanut nuoruudessa riittävästi kokemusta paskojen koslien remppaamisesta ja työntelemisestä. Eron jälkeinen lasten kuskaaminen tarhaan ja takaisin taksikyydillä alkoi tuntua kuitenkin todella veemäiseltä, todella nopeasti. Jos jokaisessa tai edes joka toisessa taksissa olisi turvaistuimet tai istuinkorokkeet, en ehkä olisi vieläkään hankkinut autoa. Mutta, nyt oli siis aika.

Auton valintakriteerit

Tässä kohtaa kannattaa huomioida, että en ole oikeasti kauhean fanaattinen auton merkin tai mallin suhteen. Minulla ei ollut varsinaisia preferenssejä suuntaan tai toiseen, kun aloin selvittelemään asioita. Sen lisäksi, on pitkä aika siitä, kun viimeksi olen oikeasti istunut ratin takana. Siitä johtuen tai huolimatta, valintakriteerini olivat nämä:

1. Turvallisuus.
2. Omistamisen vaivattomuus (ja aikasäästö).
3. Tila.
4. Ajomukavuus.
5. Hinta.

Turvallisuus sulki kriteerinä jo kaikki vanhemmat autot pois. Olen antanut itselleni ymmärtää, että mitä uudempi auto, sitä turvallisempi. Sen lisäksi merkkien välillä on huomattavaa vaihtelua (ks. Folksam.fi “Kuinka turvallinen autosi on” ja tilastot vaikka vuodelta 2015). Tilastojen perusteella hinta aika tylysti korreloi turvallisuuden kanssa tiettyyn rajaan saakka. Kalliimmat Volvot, Teslat, Mersut, Bemarit ja Audit ovat selkeästi kestävämmästä päästä kun kakka iskee käkättimeen.

Omistamisen vaivattomuus taas on kokoelma monta erilaista kriteeriä. En halunnut autoa, jonka kanssa joudun viettämään laatuaikaa laittamolla. En myöskään halua viettää sekuntiakaan auton alla kaivelemassa jotain, ellei se sitten ole auton alle pyörinyt rahatukku. Ja jos mahdollista, en halua säilytellä, pyöritellä tai kiristellä renkaita pääkallokelien yllättäessä.

Tilaa piti olla riittävästi, että saa kuskattua tarvittavan määrän ihmisiä ja elikoita paikasta A paikkaan B. Pienempi auto olisi kiva kaupunkiajossa, mutta toisaalta on turhaa hankkia autoa, johon kaikki tarvittava ei mahdu.

Ajomukavuus nyt on vähän niin ja näin, mutta olen aikanaan ihan riittävästi vemputtanut manuaalivaihteita. Ja olen aina ollut paska peruuttamaan ja parkkeeramaan. Joten kaikki automaattiset lisäherkut tänne ja heti kthx bye.

Hinta on aina vaikea kriteeri, koska se käytännössä kuitenkin sanelee lopputuloksen. Päätin kuitenkin heti alussa, että hinta ei ole se tärkein kriteeri. Ja lupasin itselleni olla ennakkoluuloton sen suhteen, mikä on oikeasti edullisinta.

Omalla vai rahoitusyhtiön rahalla, omaksi vai lainaksi?

Auton valintakriteerien seurauksena naama kalpeni, kun aloin surffailemaan autosivustoja. Eijjjumalauta, millaisissa hinnoissa vähänkään järkevät peltihepat liikkuvat! Verotus on myös ihan omanlaisensa keskisormi yksityisautoilijoille. Paperilla vähääkään järkevämmän koslan hinta kipuaa helposti yli kolmenkymmenentuhannen euron – ilman mukavuusherkkuja.

Vaihtoehdot olivat nyt kärjistäen:

1. Uuden auton osto.
2. Käytetyn auton osto liikkeestä tai yksityiseltä.
3. Auton liisaus.
4. Auton vuokraus tarpeen mukaan.
5. Joku muu.

Kipuilin aikani erilaisten rahoitusvaihtoehtojen kanssa. Tarjolla oli liisauspalveluita ja mitä ikinä, mutta kaikissa järjestelyissä olit loppujen lopuksi ihan yksin metallimöhkön kanssa, jos jotain tarttis tehdä. Vaihtoehdot 1, 2 ja 3 olivat siis kaikki huonoja. Vaihtoehto 4 (auton vuokraus tarpeen mukaan) olisi ehkä voinut toimia, mutta ajatus siitä että joutuisi palauttelemaan ja noutamaan autoa tarpeen mukaan houkutteli yhtä paljon kuin sokeriton puolukkapuuro.

Sitten löytyikin musta hevonen, Op-kulku.fi.* OP Kulku -palvelun etuna on se, että auton vuokraan sisältyy auton käytön lisäksi:

• Huollot ja korjaukset (omavastuu on 500 € törmäysvahingoissa ja 200 € muissa vahingoissa).
• Liikenne- ja kaskovakuutus.
• Noutopalvelu huoltoon, hinauspalvelu myös akun loppuessa.
• Renkaiden vaihto ja säilytys.
• Sisä- ja ulkopesu huollon yhteydessä ja rajattomasti automaattipesuja.

Kun alkoi laskeskelemaan samantasoisen auton kaikkia kustannuksia (huomioiden arvonalentumisen ja puuhasteluun kuluvan ajan), OP Kulku -palvelu nousi vaihtoehdoista itselleni selkeästi fiksuimmaksi valinnaksi.

No niin, millaisen koslan sitten valitsin?

Viime metreille tuskailin valinnassa näiden autojen välillä (hinnat premiumina, 20 000 km/v ja sopimuskausi 48 kk, täysillä varustepaketeilla):

• Volvo V60 D5 AWD Twin Engine (1 022 €/kk).
• Kia Optima 2.0 GDI PHEV (823 €/kk).
• Mercedes-Benz GLC 350e 4Matic A (1 092 €/kk).
• Toyota Prius Plug-in (785 €/kk).

Eniten näistä houkutti Volvo, mutta hintaan suhteutettuna se hävisi selkeästi Kian varustetasolle. Mersusta oli ristiriitaisia näkemyksiä lähipiirin autoihmisillä ja Toyta Prius vaan jotenkin näytti ärsyttävältä. Niinpä päädyin Kiaan.

Tähänastiset kokemukset

OP:n asiakaspalvelijat vastailivat kysymyksiini kärsivällisesti. Vaikka palveluinto oli kohdillaan, monesta asiasta näki, että palvelu on vasta kokeiluasteella. Selkeästikään ihan kaikkia asioita ei oltu tehty aikaisemmin, kun aloin rustaamaan nimiä papereihin. Siitä huolimatta, loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kun päätös oli tehty, papereiden allekirjoitus onnistui sähköpostitse, ja auto lähti tilaukseen. Toimitusaikaa Kialle kertyi kuitenkin useampia kuukausia, joten palvelulupauksen mukaisesti pihaan tuotiin väliaikainen auto (ei huono sekään, BMW 118i A). Ja se tuotiin siis ihan kotiovelle, avaimet käteen -käytännöllä.

Nähtäväksi jää, miten OP Kulku -palvelu lunastaa palvelulupauksensa kun arki koittaa. Tämän hetken kokemusten perusteella suosittelen ainakin pohtimaan auton hankkimista palveluna, omistamisen sijasta. OP Kulku -palvelu toimii jo Helsingin lisäksi Tampereella, ja syksyllä palvelu aloittaa kuulemma myös Turussa.

*) Disclaimer: parempi puoliskoni työskentelee OP Ryhmässä. En saanut tästä kirjoituksesta muuta palkintoa kuin pari päähäntaputusta ja sarkastisia kommentteja.