Turvetta tuulettimessa vs. pankkitili turvoksissa – eli miten hyvä johtajuus eroaa kriisin ja rauhan aikana?

Joni Jaakkola tilasi postauksen johtajuudesta:

Minua on aika usein häirinnyt johtamiskirjallisuudessa eräs epäsuhta. Välillä annetut neuvot tuntuvat niin höttöiseltä haihattelulta, että pitää oikein tsekata opuksen syntyvuosi. Esimerkiksi johtamiseen ja yrityskulttuuriin keskittyvät kohdat ovat lähestulkoon aina ylipaksua lässytystä sellaisissa kirjoissa, jotka on kirjoitettu pulskien aikojen aurinkorannalla. Lama-ajan kirjallisuudessa ei puolestaan pallomeristä ja pingispöydistä pakinoida.

Kuten kirjallisuus, myös (toimitus)johtajat jakautuvat rauhan ja rankemman ajan versioihin. Jako on ehkä tarpeettoman binäärinen, mutta moni johtaja kukoistaa erityisesti vain toisessa ympäristössä. Itse olen esimerkiksi tottunut toimimaan menestyksekkäästi rauhan aikana, mutta parhaat puoleni tulevat kuitenkin selkeimmin esiin silloin, kun talo palaa ja ihmiset säntäilevät tukka tulessa ympäriinsä.

Hieman kärjistäen rauhan ja rankemman ajan johtajat voidaan jakaa ominaisuuksien perusteella esimerkiksi seuraavasti:

Elämme ankean ajan alkua. Johtajana olisi nyt siis hyvä vilkuilla tuota oikeanpuoleista saraketta ja iskeä haarukka kilpailijan kakkupalaa hamuavaan käpälään.

Mutta tarkoittaako tämä sitä, että sinun pitäisi karjua alaisillesi ja käyttäytyä kuin k*sipää? Ei tietenkään. Hyvä johtaminen on aina hyvää johtamista. Huonoina aikoina johtajuuden merkitys vain korostuu, kun kivuliaita päätöksiä täytyy tehdä. Huonoinakin aikoina sinun tulee olla luotettava, reilu ja empaattinen. Mutta kun ajat ovat ankeat, on sinun tehtävänäsi ohjata porukka paskasateesta päivänpaisteeseen.

Entä millaista sitten on hyvä johtajuus ankeina aikoina? Hyvä johtajuus on:

• Suorasanaista mutta inhimillistä. Älä sokeroi suotta sanomisiasi, vaan sano asiat niin kuin ne ovat. Älä ole mulkku, mutta älä myöskään siedä ala-arvoista asennetta tai suoritusta.
• Rauhoittavaa. Yritä olla repimättä peliverkkareitasi pikkuasioista. Keskity isompaan kuvaan ja kommunikoi selkeästi. Selkeys ja itsevarmuus tarttuvat.
• Päättäväistä. Tee päätökset parhaan tilannekuvan mukaan, mutta pahimpaan skenaarioon varautuen. Älä diskuteeraa tai hae konsensusta. Ole hyväntahtoinen diktaattori.
• Armotonta. Kyllä, luit oikein. Kun teet päätöksiä, älä peräänny tai pyytele anteeksi. Sinun vastuullasi on ensisijaisesti oma ja läheistesi hyvinvointi, ja yritys tulee vasta kaukaisena kakkosena. Jos perheesi toimeentulo vaatii pakottavia peliliikkeitä yrityksen puolella, päätöstä ei tarvitse edes pohtia.
• Empaattista. Kun ajat ovat paskat, ihmiset ovat paniikissa. Ihan normaaleilla aikuisillakin hajoaa kasetti, kun joutuu stressaamaan iäkkäiden läheisten ja lasten tulevaisuuden puolesta. Pieni empaattisuus ja ymmärtäväisyys tekee ihmeitä tiukassa tilanteessa.

Jokaisessa johtajassa asuu sekä rauhan että rankemman ajan johtaja. Nyt on aika kiristää ninjan otsanauha, hieroa tupla-annos magnesiumjauhoa käsiin ja paiskoa ongelmia kiveykseen yksi kerrallaan.

Mitä sitten ikinä teetkään, älä ikinä niele purematta sellaisten ihmisten näkemyksiä ja neuvoja, jotka eivät ole itse olleet johtavassa asemassa vaikeina aikoina. Kaikenlaiset konsultit, professorit ja tutkijat, joilla ei ole omaa johtamiskokemusta KRIISIN ajalta, ovat vain tyyppejä, jotka haluavat ohjata sinun autoasi takapenkiltä. Liian moni tunnustettu johtamisen asiantuntija ei ole eläessään johtanut edes sähköä.

Näkemykset ilman kokemusta ovat vain testaamattomia hypoteeseja.