Yrittäjyys on aikuistumista

Moni yrittäjäksi alkanut kuvaa tunnetta hyppäämisenä, lentämisenä tai ensiaskeleen ottamisena. Ne ovat varsin hyviä kuvauksia, sillä yrittäjä on yleensä se idiootti joka hyppää ensimmäisenä jyrkänteeltä ja toivoo ehtivänsä kasvattamaan siivet ennen ikävää laskeutumista tavallisten kuolevaisten pariin. Alas tullaan joko mahtavalla liikeidealla tai rytinällä.

Jokaisen yrittäjän syntytarina on vähän erilainen. Varovaisesta ajatuksesta kasvaa unelma, unelmasta tulee suunnitelma. Kun yrittäjäksi ryhtymisen ajatus on käynyt ensimmäisen kerran mielessä, pastillia ei saa enää puserrettua takaisin pulloon. Ilosta ja vapauksista huolimatta oppimiskäyrä on kuitenkin jyrkkä.

Olin ennen yrittäjäksi ryhtymistä hyvin tyypillinen työntekijä. Aikaisemmin itselläni ei ollut oikein selkeää kuvaa, miksi yleensäkään menin istumaan aamuisin jonnekin toimistoon. Toki tiesin mitä ja miten tehdä, mutta miksi oli epäselvää. Enkä ollut yksin. Tyypillinen korporaation tai kolhoosin työntekijä ei tänäkään päivänä ymmärrä miksi on töissä. Ja jos ei tiedä miten oma osaaminen realisoituu euroiksi asiakkaan tulosviivan alle, ei kannata varailla lomalentoja. Ensimmäisenä menoleikkuriin kun lentävät sellaiset yritykset ja työt, joista asiakkaalle ei irtoa lisäarvoa.

Yrittäjänä tätäkään kysymystä ei tarvinnut kauaa pohtia, sillä se paljastui ihan ensimmäisen asiakaskohtaamisen jälkeen. Asiakas kun ei maksa jostain huvikseen vaan siksi, että siitä on jotain hyötyä. Yrityksessä ollaan asiakkaita varten — ei mitään muuta.

Yrittämiseen liittyy myös taloudellinen vastuunkanto. Rahan syke tuntuu aivan eri tavalla. On eri asia elättää itsensä työntekijänä kuin rakentaa yritys ja mahdollistaa muidenkin toimeentulo. Ja koska asiakkaiden ei tarvitse ostaa juuri sinulta, ensimmäinen kauppa on unohtumaton elämys ja jokainen uusi tilaus on parasta mahdollista huumetta. Mikään ei voita sitä tunnetta kun asiakas tilaa juuri sinulta.

Kun alkaa yrittäjäksi, paluuta vanhaan ei ole. Arvostamani asiakas totesi osuvasti, että “älä Janne valehtele itselles. Ei susta palkollista enää saa tekemälläkään”. Se on ihan totta.

Eihän kukaan vapaaehtoisesti muuta takaisin vanhempiensa nurkkiinkaan.

Yrittäjyys on aikuiseksi kasvamista, kauneinta mahdollista vastuunottoa omasta ja perheensä elämästä. Kaikkine riskeineen ja vitutuksineen se on myös uskomattoman palkitsevaa. Päivääkään en vaihtaisi pois — paitsi jos joku maksaisi siitä käyvän hinnan.