Stoalaisuus ja yrittäminen

Stoalaisuuden avulla opit olemaan huolehtimatta turhasta, ja pystyt käsittelemään erityisesti negatiivisia tunteita paremmin.

Miksi kipakka palaute on yleensä parasta?

Miksi kipakka palaute on yleensä parasta?

Tein tuossa kesäloman kunniaksi muutoksia sivustolleni ja tiivistin tuotevalikoimaani (siitä lisää myöhemmin uutiskirjeen lopussa). Kuten aina, saatuani prosessin riittävän pitkälle, pyysin ulkopuolista palautetta. Kysyn palautetta ja neuvoja aina muutamalta luotetulta neuvonantajaltani. Saamillani palautteilla on lähes aina jotain yhteistä: * Palaute ei ole kauhean kannustavaa. * Palaute on lyhytsanaista ja tuntuu ajoittain jopa

Letters from a Stoic ja kirjanmerkki.

Jos miellytät aina kaikkia, mielipiteilläsi ei ole mitään arvoa

Minulta lähti eilen taju. Siis silleen oikeasti eikä vain kuvainnollisesti. Verensokeri tai verenpaine heilahti sen verran, että tuli tunnelinäkö ja havahduin korissalin lattialta. Eka ajatus ei suinkaan ollut Arttu Wiskarin sanoin, että "tässäkö tää oli" vaan "fuck yeah, olipa pehmee lähtö." Näin jälkikäteen ajateltuna tuo ei

Sormet korviin vai kaasu pohjaan?

Sormet korviin vai kaasu pohjaan?

Aika moni murehtii alitajuisesti tai aktiivisesti sitä, mihin Eurooppa ja maailma on menossa. Valehtelisin, jos väittäisin, etteikö mahdollinen sodan uhka kummittelisi lähitulevaisuudessa myös meille. Se on valitettavasti realistinen mahdollisuus. Yksittäisen yrittäjän näkökulmasta kaikki tämä on tietenkin todella hanurista. Aika monella alalla asiakkaiden kukkaronnyörit ovat tiukasti kiinni, ja kauppa ei käy.

Oletko työtön kommunisti vai rakettimiljardööri?

Oletko työtön kommunisti vai rakettimiljardööri?

Noora heitti X:ssä hyvän pointin siitä, ettei yrittäjäksi kannata lähteä vapauden vuoksi: Yrittäjäksi ei kannata lähteä vapauden takia. Niin kauan kun sulla on asiakkaita jotka maksaa sulle rahaa, sä et ole vapaa. Asiakkaiden vaatimukset on yleensä myös paljon kovempia kuin mitä palkkatöissä pomon vaatimukset (ainakin oman kokemuksen mukaan). On

Janne K. Jääskeläinen. Mustavalkokuva, otsassa post-it lappu, jossa tukkimiehen kirjanpidon merkkejä.

Vain uutiskirjeen tilaajille

Megapostaus! Näin kampeat yrityksesi kuilun partaalta kuninkuusluokkaan

Varoitus: Tämä kirjoitus on JÄÄTÄVÄN pitkä. Jos takalistosi vain kestää, pystyt nyt lukaisemaan kaikki tähän mennessä julkaisemani olennaiset yritysaiheiset ohjeet ja neuvot yhdeltä istumalta. Jos luet tätä kirjoitusta, sinäkin olet luultavasti yrittäjä. Ja koska olet yrittäjä, ongelmasi ovat hyvin erilaisia kuin tavallisilla tallukoilla. Yrittäjät ovat arjen supersankareita, ja kaikista ei

Marcus Aureliuksen kolikko näppäimellä.

Vain uutiskirjeen tilaajille

Viisi vinkkiä joilla lievennät lamaantumista

Tuntuu jotenkin laimealta kirjoittaa bisneksestä, kun maailma palaa joka kulmalla. Samaan aikaan kotimaan talous sakkaa taantumassa ja asiakkaat repivät kukkaronnyörejään niin tiukkaan että savu vaan nousee. Ei mikään ihme, että yrittäjiä ahdistaa. Tässä kohtaa on hyvä taas muistuttaa stoalaisuuden perusteista: emme voi hallita juuri mitään, mutta aina voimme hallita sitä

Kasa kirjoja ja Visconti Homo Sapiens Evolution -mustekynä.

Mitkä ovat sinun alasi kirjoittamattomat säännöt?

Lähdetään tällä kertaa vähän kauempaa liikkeelle. En tarkalleen ottaen tiedä, miten muut ihmiset keräävät tietoa ja opiskelevat. Itse olen kokenut peruskoulun, lukion, yliopiston ja sen päälle erilaiset yksittäiset kurssit mielenkiintoisten aiheiden ympärille (kuten HHJ®, toimitusjohtajakurssi ja TMC-koulutus). Pääsääntöisesti oppiminen tapahtuu noissa puitteissa kurssimuotoisesti ja ryhmänä. Se on siis itse opetuksen

15 kirjavinkkiäni vuodelle 2023

15 kirjavinkkiäni vuodelle 2023

Mitä enemmän luen, sitä enemmän tuntuu, että samat jutut vain toistuvat. Sen lisäksi suurin osa bisneskirjoista on joko niin täynnä höttöä tai triviaalia yksityiskohtaa, että kokemus on lukukelvoton. Massasta on hankala löytää oikeasti ne merkitykselliset kirjat. Siispä tässä sinulle omat suositukseni. Olen valkannut listalle sellaiset teokset, joiden sisältö on suhteellisen

Ernest Shackletonin retkikunnan rippeet hurraamassa pelastajilleen.

Mitä yrittäjä voi oppia lokinkakasta ja jäätyneistä villasukista?

Vuonna 1914 Ernest Shackleton keräsi halukkaita retkikuntaansa tällä mainiolla lehtimainoksella: Men wanted for hazardous journey. Small wages, bitter cold, long months of complete darkness, constant danger, safe return doubtful. Honour and recognition in case of success. Kyseisestä retkestä on kirjoitettu todella väkevä kirja, ”Endurance: Shackleton’s Incredible Voyage”. Kirja on

Kiukkuinen vai kyyninen? Mitä jos et olisi kumpaakaan?

Kiukkuinen vai kyyninen? Mitä jos et olisi kumpaakaan?

Minulla on teoria. Se ei ole varmaan edes omani, koska maailmassa on kaikki hyvät asiat jo keksitty moneen kertaan. Mutta kerron sen silti. Karkeasti ajatellen ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään, riippuen siitä miten he suhtautuvat maailmaan ja ympäröivään todellisuuteen: Ensimmäinen ryhmä (idealistit) toimii ja ajattelee sen mukaisesti, että maailman pitäisi

Mikään ei muutu, jos joku ei suutu

Jokaisella meillä on omat lempparitekosyymme. ”Tekisin tämän muutoksen, mutta kun se yksi työntekijä valittaa aina kaikesta ja lyö jarrut päälle.” ”Tekisin tuon asian paremmin, mutta muut osakkaat ovat tyhmiä kakkapyllyjä.” ”Tekisin tuon päätöksen, jos toinen perustaja ei olisi noin vellihousu.” ”Tekisin asiat paremmin, ellei pomo olisi niin kiireinen.” ”Tekisin tämän

Heijastus hopeisesta kulhosta.

Menestys ei synny pelkästä perimästä tai perinnöstä

Olen kuullut viime aikoina hämmentävän monen yrittäjän suusta erikseen, että heillä on ollut uralla yksi tärkeä sääntö: Kusipäiden kanssa ei tehdä töitä. Se on aivan mahtava sääntö. Olen kirjoittanut siitä usein itsekin. Omilla toimilla voi vaikuttaa asioihin todella paljon. Lerssipääsääntö on oiva osviitta oikeaan suuntaan, mutta se ei vielä itsessään

Kuva synkistä pilvistä.

Pahin ilmastonmuutos koskee asenneilmastoa

Yrittäjät ovat keskimääräistä parempia sietämään riskejä ja epävarmuutta. Se ei ole sinällään yllätys, koska yrittäjäksi ryhtyminen vaatii lähes pakostakin joko löysällä olevaa ruuvia tai tavallista paksumpaa nahkaa. Menestyneiltä yrittäjiltä löytyy yleensä molemmat. Vaikka yrittäjät ovatkin aivan mahtavia monessa suhteessa, hekään eivät silti ole mitään superihmisiä. Jokaisella meillä on käytettävissä vain

Abstrakti mustavalkokuva.

Nyt on jo liian myöhäistä!

Vai onko? Tuo pelko on hyvin yleinen. Moni haaveilee esimerkiksi yrityksen kasvattamisesta, opiskelun aloittamisesta tai uran vaihdoksesta, mutta jättää asian sikseen, koska usko ei vain riitä. Some ja uutiset eivät varsinaisesti helpota oloa. Tuntuu, että kaikki muut tekevät oikeita asioita elämällään: muut menestyvät, ovat kuuluisia, kasvattavat yritystään tai laajentavat toimintaansa

Älä käytä koronaa tekosyynä saamattomuudelle

Perhe ja lapset

Älä käytä koronaa tekosyynä saamattomuudelle

Tämä ei nyt kuulosta kauhean reilulta, mutta hyvä sanoa se ääneen. Joo, korona on kökköä. Elinkeinot menevät alta. Rahaa ei tule. Ulkona on liian kylmää, märkää tai liukasta. Välillä aurinko häikäisee silmiä tai vesi jäätyy partaan räkätikkareiksi. Hallituksen toimet ovat hanurista. Rokotteita ei saa. Maskien kanssa on hankalampi olla kuin

Elämä ei ole elokuvaa

Elämä ei ole elokuvaa

Olen aikaisemminkin kirjoitellut tunteiden hallinnasta (”Suuttuminen tekee sinustakin simpanssin”). Aihe on aina ajankohtainen, mutta erityisesti näin korona-aikaan tunteet tuntuvat kuohuvan helposti. Moni yrittäjä kokee uransa aikana hetkiä, jolloin joko liikekumppani, asiakas, työntekijät tai kaikki nämä samaan aikaan vetävät yrittäjää poikittaisella mailalla selkään. Tuolloin ensimmäisenä reaktiona on usein antautua tunteiden valtaan

uhriutuminen ei ole sankaruutta

Uhriutuminen ei ole sankaruutta

Viime aikoina meitä yrittäjiä on vituttanut kuin pientä oravaa, jonka käpy on jäässä. Syystäkin. Vuosikymmenen verran jatkunut rakenteellisten ongelmien ja hyvinvointiyhteiskunnan valuvirheiden kasaantuminen ovat jättäneet jälkensä yrittäjien kollektiiviseen psyykeen. Sitten loppuvuonna 2019 alkoi taantuma, ja korona viimeisteli kuvion. Tai niinhän sitä luulisi. Juuri kun yrittäjät saivat vedettyä ninjaliinat otsalle ja

dicipleequalsfreedom

Itsevastuu — kun kannat vastuun, et koskaan kanna häpeää

Tämän kirjoituksen aihe on muhinut minulla jo pitkään. Syytän siitä Katleenaa, jolta kyseisen käsitteen opin (ja varastin otsikonkin härskisti Katleenalta). Olen tuntenut vetoa itsevastuun periaatetta kohtaan tietämättäni koko elämäni. Vasta Katleenaan tutustumisen jälkeen olen oppinut sanoittamaan ne samat periaatteet, joiden mukaan olen tehnyt päätöksiä. Olen tyypillisesti aina tehnyt mielestäni oikean

Stoalaisuuden alkupuraisu

Olen pyöritellyt stoalaisuutta jo pidemmän aikaa, mutta en ole oikein saanut aikaiseksi kirjoittaa aiheesta. Se on jotenkin ollut pitkään niin intiimi osa ajatteluani, että en ole halunnut avata sitä kaikille. Sen lisäksi, koen että jos kerron harjoittavani stoalaisuutta, minun jotenkin pitäisi kyetä siteeraamaan filosofian suuria nimiä ja väittelemään stoalaisen filosofian

Suuttuminen tekee sinustakin simpanssin

Yksi vaikeimmista asioista sekä ihmisenä että johtajana kasvamisessa minulle on ollut omien tunteideni hallinta. Nykyään pystyn jo sietämään kaikenlaista, ja esimerkiksi myyntityö on opettanut kohtaamaan hyvinkin erilaisia tilanteita silmää räpäyttämättä. Lasten kanssa toimiminen on taas opettanut kärsivällisyyttä. Molemmista taidoista on valtavaa hyötyä niin työssä kuin siviilipuolellakin. Aina ei ole kuitenkaan