Onnellisuuden lista

Aika paljastella jälleen henkilökohtaisuuksia.

Kirjoitin pari vuotta sitten itsensä tuntemisen merkityksestä esimerkiksi strategiasuunnittelun pohjana. Yksi keskeinen apuväline itselleni on ollut Rubin Gretchenin The Happiness Project -kirjaan perustuva Lista. Lista on yksinkertainen lista asioista, joita noudattamalla voi tulla onnelliseksi. Lista on henkilökohtainen ja sen sisältö riippuu pitkälti siitä mitä haluaa omassa persoonassaan painottaa.

Monikaan ei varmaan osaa yhdistää tästä listassa esiintyviä pehmeitä piirteitä allekirjoittaneeseen. Siitäkin huolimatta tai juuri siksi, tässä on minun listani:

  1. Ole Optimus Prime. Tämä liittyy johtamiseen ja omaan persoonaan. Millainen johtaja haluan olla?
  2. Luota hämähäkkivaistoon. Yhdeksän kertaa kymmenestä olen huomannut, että oma vaisto on ollut oikeassa. Iso osa ongelmista olisi ollut elämässäni vältettävissä, jos olisin vain kuunnellut alitajuisten mekanismien tuotoksia.
  3. Ei. Tästä olen kirjoittanutkin. On hirvittävän tärkeää, että oppii suojelemaan omia rajojaan.
  4. Älä ota ilkeytenä sellaista joka on selitettävissä typeryydellä. No, tämä on itselleni vain hyvä muistutus. Suurin osa tilanteista joissa olisi voinut loukkaantua, johtuu vain siitä että toinen osapuoli on puupää — siitä ei kannata ottaa kierroksia tarpeettomasti.
  5. Päästä irti vihasta. Jep. Janne-setä voi olla hyvin, hyvin vihainen.
  6. Rakasta itseäsi. Imelää, mutta hyvä muistuttaa itseään siitä että kaikessa ei ole ihan läpipaska.
  7. Etsi aina kauneutta. Tämä on enemmänkin muistutus siitä, mitä vaihtoehtoja valita jos vaihtoehtoja on tarjolla. Pätee työkaluihin, ohjelmiin ja myös persooniin.

Tämän listan kanssa olen nyt elänyt jo monta vuotta. Se tuntuu edelleen oikealta. Useassakin kohtaa on usko loppunut, mutta aina kun törmää henkiseen seinään tai huomaa että ei ole varma mitä pitäisi tehdä, listasta on ollut apua.

Millainen olisi sinun listasi?

Django & dumbbells: toimarin paras kesäloma

Vietin lomani jälleen parhaimmalla mahdollisimmalla tavalla: päivät perheen kanssa tai salilla, illat koneen äärellä uusia asioita opetellen. Tällä kertaa kaivauduin vähän syvemmälle pythonin ja djangon maailmaan. Python on erityisesti tiedemaailmassa ja keinoälysovelluksissa suosittu ohjelmointikieli, ja django on taas pythonin päälle rakennettu framework, jolla voi rakennella kaikenlaisia mielenkiintoisia verkkopalveluita. Iltapuhteina syntyi rss-syötteiden lukemiseen tarkoitettu palvelu, blogforest.io.

Blogforest

Elämässäni on ollut pitkään tyhjiö Googlen suljettua Google Reader-palvelunsa. Erilaisia korvaavia palveluita on, mutta niissä kaikissa on joko liikaa hilavitkuttimia tai mainoksia, jotta olisin varsinaisesti ihastunut niihin. Kaipasin jotain simppeliä ja yksinkertaista. Haluan tuoreimmat linkit valitsemistani blogien RSS-syötteistä ja sillä hyvä. Ja jos maailmalta ei löydy mieleistä, täytyy tehdä oma.

Kaupallistettavaksi palvelusta tuskin on, koska tein siitä työkalun vain itseäni varten. Palveluun voi kuitenkin rekisteröityä ja sitä voi vapaasti käyttää. Rekisteröi tunnus, lisää blogeja, ja palvelu käy kymmenen minuutin välein hakemassa uudet artikkelilinkit rss-syötteistä. Toivottavasti siitä on hyötyä muillekin kuin minulle!

KPS youtubessa!

Tein elämäni ensimmäisen videon Youtubeen. En varmaan muuten olisi lähtenyt urakkaan, mutta jos Parantainenkin näkee videot järkeväksi touhuksi niin kai se sitten on minunkin kokeiltava.

Ensimmäiseksi aiheeksi valitsin kassavirtaprojektion, koska sen kanssa jouduin aloittelevana yrittäjänä kaikkein eniten taistelemaan. Siitä on myös kaikkein eniten hyötyä, jos ei yhtään tiedä miten firman raha-asioita pitäisi oikein hallinnoida.

https://www.youtube.com/embed/0Eu6aDUHKqc?rel=0

On muuten kohtuu hankalaa touhua, kun on introvertti. Kirjoittaessa pystyy revittelemään ihan kivasti, mutta videolla ei vaan saa itsestään vielä irti samaa raivoa kuin kirjoittaessa. 😀

Pistä kanava tilaukseen!

Kolme pointtia tekoälystä

Tapasin Suomen tunnetuimman robotisaation puolestapuhujan, Cristina Anderssonin. Oli muuten järkyttävän hauska ja energinen parituntinen! En muista milloin viimeksi olisi saanut puhua yhtä kauan suu vaahdossa tekoälystä ja robottien vaikutuksesta yhteiskuntaan ja tulevaisuuteen. Normaalisti keskustelukumppanit ohjaavat keskustelun hienovaraisesti muille urille siinä vaiheessa, kun keskustelu lähestyy singulariteettia ja ihmisen näköisiä androideja. Tällä kertaa kuitenkaan ei ollut kukaan hillitsemässä, eikä Katleenan lyöttäytyminen seuraan varsinaisesti keskustelua rauhoittanut.

Mitä enemmän tekoälystä lukee ja mitä useampia asiantuntijoita haastattelee, sitä selvemmäksi minulle käy, miten ison muutoksen kynnyksellä ollaan. Joka viikko kuuluu uutisia merkittävistä investoinneista ja esimerkkejä robottien ja tekoälyn läpimurroista. Jo lyhyen haastattelukierroksen perusteella minulle on selkeytynyt kolme asiaa:

1. Suomi laahaa tekoälykehityksen perässä

Maailmalla kaadetaan miljardeja tekoälytutkimukseen ja tekoälyteknologioiden käyttöönottoon. Kiina esimerkiksi ilmoitti hiljattain luovansa valtioavusteisesti 15 miljardin dollarin AI-markkinat vuoteen 2018 mennessä (mitä se sitten Kiinan tapauksessa tarkoittaakaan, jää nähtäväksi). Viimeisin positiivinen pilkahdus kotimaasta oli kuitenkin viime viikolla Valtioneuvoston periaatepäätös älykkäästä robotiikasta. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

2. Ei ymmärretä miten isosta asiasta on kysymys

Tämä luonnollisesti liittyy edelliseen kohtaan. Koska ei ymmärretä miten perustavanlaatuisen disruptiivisesta asiasta on kysymys, ei tietenkään myös investoida tai tehdä mitään muutakaan tulevaisuuden eteen. Meillä väännetään sellutehtaiden ja kaivosten kohtaloista, mutta samaan aikaan maailmalla rakennetaan jo toisenlaista todellisuutta. Tämän näkee jo siitäkin, miten robottiautoihin suhtaudutaan.

3. Tekoälykehityksen kovassa ytimessä on ihminen ja ihmisyys

Itse teknologiaa ja ohjelmointia olennaisemmassa roolissa on kuitenkin kysymys, mitä ihmisyys oikeastaan tarkoittaa? On mahdotonta suunnitella ihmismäisesti toimivia tekoälyjärjestelmiä tai robotteja, ellei ole selkeyttä siitäkään, mikä tekee jostain käytöksestä tai toiminnasta ihmismäistä. Miten esimerkiksi määritellään tietoisuus, ja miten se on ohjelmallisesti toteutettavissa tai testattavissa? Tai miten voidaan suunnitella eettisesti kiva tekoäly, joka haluaisi suojella ihmiselämää? Entä onko kaikki elämä suojelemisen arvoista? Mihin hintaan? Miten määritellään uteliaisuus? Entä rakkaus? Miten koneelle opetetaan tunneälyä? Entä sarkasmia?

Nämä kysymykset voivat tuntua tarpeettomilta tai jopa turhilta. Ne ovat kuitenkin tärkeitä kysymyksiä silloin, kun yritetään rakentaa järjestelmiä, jotka ovat interaktiivisessa vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa.

Tekoälytutkimukseen panostaminen ei ole fiksua pelkästään akateemisen mielenkiinnon vuoksi, vaan siitä on yhteiskunnalle myös valtavia taloudellisiakin hyötyjä. Esimerkiksi Yhdysvaltain asevoimien tutkimusorganisaatio DARPA arvioi, että pelkästään Persianlahden sodassa käytetty logistiikkatekoäly DART maksoi viikossa takaisin sen mitä DARPA oli laittanut rahaa tekoälytutkimukseen 30 vuoden aikana.